Kylmä

Aamulla nousen ylös huonosti nukutun yön jälkeen.
Yökään ei tuo olooni helpotusta.
Herään kamalaan painajaiseen ja sen jälkeen unta saakin odottaa.Eikä nukahtaminen edes tunnu ajatuksena hyvältä.
Juuri vähän aikaa sitten kerkisinkin kehua etten painajaisia juurikaan näe.
No tilanne korjattu,nyt nään.
Minua on palellut koko aamupäivän vaikka olen pukeutunut vuodenaikaan nähden lämpimästi.
Tämä kylmä tulee taas sisältäni eikä lähde pois vaikka kuinka vedän vilttiä tiukemmalle ympärilläni.
Nyt on kulunut viikko siitä hetkestä mistä tämä kaikki loppu alkoi.
Muistan sen tunteen viikko sitten miten niin odotin sitä iltapäivää ja Sinua.
Ja siinähän muuten sitten sainkin odottaa.
Se perjantai oli kyllä niitä päiviä elämässä jotka haluaisi vaihtaa pois.
No sekin on vaan niin taas sitä mun elämää.
Miksen mä voi koskaan oppia ja uskoa,että minun elämälläni on se tietty kaavio ja sitä se noudattaa järjestelmällisesti.
Jos joskus erehdyn luulemaan,että siinä voisi olla jotain muutakin niin metsään menee ja pitkälle......

Taistelen ja kaipaan.......

Elämäni on yhtä taistelua.
Taistelen tunteitani vastaan.
Ja minä olisin kyllä oikeastikin tarvinnut Sinun apuasi mutta siihen nyt vaan ei ole tilaisuutta ja yritän jotenkin keksiä miten tämän asian hoitaisin.Se onkin sitten se"juttu"mitä minä en osaa.
Minun elämässä on harvoja"juttuja"mistä minä en selviydy mutta tämä juuri on sellainen.
No meneehän tämä näin ihmetellessäkin.
Kello on taas jo niin paljon,että Sinä olet varmasti päässyt jo töistä.
Mutta tosin en voi olla varma siitäkään,koska voihan olla,että sinulla on vaikka sitten niitä ylitöitä.
Neljä hyvän huomenen ja hyvän yön toivotusta,ehkä n.15 muunlaista tekstaria ja varmaan n.
20 puhelua ja ne kaikki ovat jääneet tulematta tämän kuluneen viikon aikana.
Minun puhelimenihan lojuu ihan käyttämättömänä.
Ikävä on läsnä koko ajan.
Yritän olla ajattelematta mitään ja silloin se ikävä tuntuu vielä pahemmalta.
Puolessa vuodessa ehtii tottua ja kokea niin monia asioita joista tulee tärkeitä ja sitten tulee niitä mitkä aina ja koko ajan muistuttavat jotenkin Sinusta.

Päivän mitta

Vasta toinen päivä siitä,kun Sinä poistuit elämästäni ja tuntuu,kuin siitä olisi kulunut ikuisuus.
Minun päivistäni on tullut ikuisuuden mittaisia.
Minä tiedän,että ikuisuuskin olisi ollut liian lyhyt aika Sinun kanssasi.
Ilman Sinua päiväkin tuntuu aivan liian pitkältä.
Minä joskus sanoinkin,että päivät ilman Sinua vastaavat kolmea päivää.Ja nyt nämä päivät ovat tuntuneet jo viikon mittaisilta.
Aivan,kuin joku olisi pysäyttänyt ajan.
Yöhön tuntuu olevan liian pitkä aika.
Haluan siihen hetkeen,että voin sulkea silmäni ja edes ne muutamat pimeät tunnit antavat minulle rauhan.
Haluan ne pimeät tunnit jolloin voin olla tuntematta mitään.

Aurinko laskee....

Kyyneleitä.
63.1 km.
113 porrasta ja korjauksessa olevat päälle.
150kpl paketti nenäliinoja.
Viltti.
Järvellä huutavat joutsenet.
Monta kukkuvaa käkeä.
Lintujen laulua.
Toisella puolella nouseva kuu,toisella laskeva aurinko.
Peilityyni järvi niin kauas,kuin silmä kantaa.
Tyhjyys sisälläni.
Vuolaana virtaavat kyyneleet joille ei näy loppua.
Ei kyyneleiden vuodattaminen tuskaani helpottanut mutta uni ehkä korjaa nopeasti.
113 porrasta alas.
Satakieli lentää viereeni puun latvaan ja aloittaa laulunsa.
Kyyneleet,eivät ne mihinkään loppuneet.
Pysähdyn hautausmaalla ja"tyhjennän"tuntojani mutta kyllähän ne jo varmasti tiedetään.........
63.1 km takaisin kotiin.
Ja kyyneleitä riittää vielä kotimatkallakin.

http://www.youtube.com/watch?v=wQF07TXnsaM

Ikuisuusko?

19.3.2012 olin siteerannut jotain näinkin hienoa"ajetelmaa"
Jos rakastat jotain oikein kovasti, päästä se menemään.
Jos se palaa luoksesi, rakasta sitä ikuisesti.
Ellei se palaa, ei se ollut koskaan tarkoitettukaan...
Mutta entäs sitten,kun se palasikin ja minä olin oikeasti valmis rakastamaan Häntä ikuisesti.
Mutta hänen ikuisuutensa oli vain paljon lyhyempi,kuin minun.

Elämä

Näinhän se menee juuri nyt.
Tänään minä tuijotan yksin sitä"meidän"auringonlaskua.
Minun on pakko päästä edes hetkeksi pois.
Mäkään en haluais olla mä.
Mäkin haluan just nyt pois kaikesta.

http://www.youtube.com/watch?v=opSYESLqwtM

Vaaleanpunaista

http://www.youtube.com/watch?v=s3oELPaIrjA

Ihanan retro kerrostalo.Oranssia ja vihreää.
"Täydellinen!",sanot Sinä."Laitetaan vaan vaaleanpunaiset ikkunanpielet ja kalterit."
"Hassu,kalterit?"Vaatii kuulema paikan takia. 
Hyvät liikenneyhteydet.Ramppi etupihalta suoraan ylös ja alas.
Työpaikka ihan vieressä.
Huoltoaseman kahvila.
Vuodesohva.Kaksio.
Käydään ulkona syömässä.Nakkarilla.
Sählykerho.
Kaukana kaikesta.
Mä niin tiedän,että se olis ollu onnellinen elämä.........

Lopputulos?

Mitenkähän se menikään?
Kolme viikkoa.Ota tai jätä.
Jätät.
Puoli vuotta.Ota tai jätä.
Edelleen jätät.......

http://www.youtube.com/watch?v=rBqBIDlsrwY&feature=related

Jlk ESR

Pala taivasta,tummien pilvien takana.
Tähdet,sammuneet.
Aurinko,pimentynyt.
Haaveet,kaatuneet.
Unelmat,särkyneet.
Sydän ja sielu,haavoilla.
Meri,kyynelistä.......
Vene,upotettu.
Elämä,siellä jossain..........

http://www.youtube.com/watch?v=6HlwX09T6aU

Ikävä

Takana ihanat perjantai ja lauantai.
Silti aika menee aina ihan liian nopeasti.
Ei kai niin pitkää aikaa edes ole olemassa,että saisin Sinusta tarpeekseni.
Ikävä valtaa mielen melkein välittömästi,kun eroamme.
Kyllä minä tulen sen ikävän kanssa toimeen mutta ei se sen merkitystä yhtään vähennä.
Kun toista rakastaa niin eron hetket vaan tuntuvat niin pitkiltä vaikka ne olisivat kuinka lyhyitä tahansa.
En minä ole moniin vuosiin tuntenut edes näitä ikävän tunteita.Ja ehkä onneksi.Ei minun elämässäni ole ollut sellaista ihmistä jota minun olisi ollut ikävä.Nyt minulla on ikävä Sinua ihan koko ajan.

Korttipakka

Kaikki mitä minun elämässäni tapahtui viime viikonlopun ja tämän alkuviikon aikana sai minut taas jälleen kerran miettimään mitä minä haluan minun elämältäni.
SINUT.Siitä ei ole epäilystäkään.
Tai minulla ei ole ollut sitä epäilystä kertaakaan tämän puolenvuoden aikana.
Minä olen tiennyt viikko siitä Sinun kohtaamisestasi,että Sinä olet kaikki se mitä minä haluan kuuluvan minun elämääni.
Keskiviikkona,kun olen aivan voimaton kaiken kuulemani jäljiltä minä sitten päätän räjäyttää sen"pommin".
Minä kerron kaiken mitä minä ajattelen ja olen miettinyt meistä.
Tiedän,että tässä kaikessa on se ainainen vaara olemassa.
Silläkin uhalla minun on pakko kertoa se kaikki mitä minä tunnen ja haluan.
Osa siitä ehkä tulee Sinulle yllätyksenä mutta varmaan suurimman osan olen Sinulle kertonut ja kirjoittanut noin sataan eri kertaan ja niin monilla eri sanoilla.
Nyt ei enää tarvitsisi arvailla tai luulla,koska minä olen sanonut nyt sen kaiken ääneen.
Mitään ei voi saada,jos ei edes yritä ajattelen minä.
Ja tässä asiassa minä kyllä tiedän mitä minä haluan.
Taas minä olen"ajanut"Sinut sinne nurkkaan vaikka lupasin etten tekisi sitä.Mutta tässä kerrassa on kuitenkin jotain erilaista.
En minä odota,että Sinä voit päättää kaiken heti ja samantien.
Vaikka tiedän,että niinkin voi tehdä.Minä tein juuri niin.
Kun kohtasin Sinut tapahtui jotain ihmeellistä ja sillä hetkellä minä tiesin,että ainut asia mitä minä voisin tehdä olisi"hajottaa"kaikki.Antaa edes mahdollisuus,että tästä elämästä voisi tulla totta.
Jotenkin minä olen näiden viikkojen ja kuukausien kuluessa ajatellut,että minä olisin sittenkin jotain niin erikoista.Jotain sellaista mistä Sinä haluaisit pitää kiinni.Olisinpa ollut jotain mitä ilman ei voi elää.
Minä tiedän,että Sinä olet juuri sitä.
Jos tämä on minun mahdollisuuteni onneen en luovu siitä helpolla.
Minä uskon ja luotan siihen,että siitä elämästä tulisi kaunista.
Minä yritän vakuutella ja vannoa mutta todennäköisesti turhaan.
Jos minä saisin päättää olisin tehnyt sen päätöksen puolestasi jo kauan sitten.
Minä tiedän mitä minä haluan.Edelleen on kyse siitä haluatko Sinä sitä samaa?
Niin paljon kaikkea mikä puhuu puolesta silti on olemassa jotain joka estää Sinua päättämästä.
Elämä on joskus niin vaikeaa mutta moniin asioihin voimme vaikuttaa niillä omilla päätöksillä.
Minä haluan elämän nyt enkä sitten,kun......

Suklaanhimo

Tänään tulee sopiva tilaisuus ja ehdotan tapaamista tutulla P-paikalla.
Ilokseni suostut tapaamaan töiden jälkeen.
Ikävä olikin jo ihan kamala olihan me nähty viimeksi eilen aamulla.
No niin minä ajan tapaamaan Sinua.
Ja vau mikä näky.
Nyt mun tekis niin mieli hehkuttaa.
Siis se sun parransänki.OOH.
Aivan ihana!
Ja sä olit meinannu olla suostumatta tapaamaan mua,kun ajattelit,että se olis ollu jotenki kamala.
Mä niin pidin siitä(kin).
Sä näytit niin seksikkäältä.
Mä olisin vaan voinu tuijottaa sitä tuntitolkulla.Harmi ettei vaan ollu sitä aikaa....
Sitten se iskee....himo....suklaasellainen.
Kysyn,"että tiedätkö millon naiset syö sitä suklaata?"
Just tähän olotilaan mutta mitähän sekään juuri nyt auttaa.
Ja nyt sitä suklaata sitten menis levy ja toinenkin......
No sanoit,että sittenhän mulle tulee taas"kurveja"uusiin paikkoihin.
Mutta mä en ehkä oo kuitenkaan innostunu niistä suklaalla aikaan saaduista kurveista.
Toivottavasti sä et sittenkään ajanu sitä partaa vaikka niin uhkasitkin......

Keltainen

Takana aivan ihania ja ainutkertaisia hetkiä.
Yhdessä vietetty yö.
Ei kiire mihinkään.
Kynttilän valoa.Musiikkia.
Ihania keskusteluja.Tutustumista.
Helliä suudelmia.
Kosketusta.
Piirtämistä iholle.
Mä niin haluaisin maalata sut sormivärillä.Maalaisin Sinut keltaiseksi.
Keltainen on onnellisuuden,lämmön ja viisauden väri.
Siitä tietäisin,että olen aivan varmasti koskettanut jokaista kohtaa sinussa.
Silti joka ainoan kerran aamu tulee aina liian pian.
Mä niin voisin viettää kanssasi vaikka kolme päivää yhteenmenoon ja silti sekin aika olisi liian lyhyt.
Voi miten rakastaisinkaan piirtää joka ainoan kohdan kehossasi.
Sinun silmäsi.Ne tuikkivat.
Sädehtivät.


http://www.youtube.com/watch?v=qpnaLJ-jn1k

RUUSUJA

Ruusuja.
Rakkauden punaisia.
Itkua.Onnesta.
Ruusuja nimipäivänä.
Minulle.
Aivan ihania.
Ei mitään tavallista.Vaan jotain käsittämättömän ihanaa.

Jakamista jakamatta

Äiti.
Miten kaunis sana.
Miten viisas ihminen.
Minä tiesin,että äitisi on varmasti ihana.Enkä ollut väärässä.
Sinä olet ihminen,Mies,joka saa minut sanattomaksi kerta toisensa jälkeen.
Sinulla täytyy sydämen olla puhdasta kultaa.
Ei mitään lisättävää.

Maailman Arvokkain!

Torstai.
Yksi kauneimmista päivistä elämässäni.
Minä olen saanut jotain aivan Erityistä.
Jotain Ainutkertaista.
Jotain Mittaamattoman Arvokasta.
Jotain mitä ei voi mikään koskaan ylittää.
Mikään ei ole enää epäselvää.
Minulle tosin mikään ei ole ollut epäselvää siitä ensi KOHTAAMISESTA lähtien.

KOHTAAMISIA ja kohtaamisia

Takanani elämäni ihanin ja muistorikkain viikonloppu.
Elävänä selvitty ajomatka kolmesta tiellä"kokousta"pitävästä jättisuuresta hirvestä huolimatta.
Kuin ihmeenkaupalla onnistuimme väistämään sen hetken,kun tuijotimme kuolemaa silmiin.Minä ja Rakas Ystäväni Ärrä.
Perjantai aamuna hieman jälkeen seitsemän sinä seisot siinä eteisessä ja sanot:"Tässä mä nyt olen ja kaikki on hyvin."
Juuri sillä hetkellä,kun Sinä pidät minua sylissäsi ja rutistat lujaa niin mä niin voin uskoa nuo sanasi.
Loikoilemme hieman sängyllä ja juttelemme,kerron miten en ole nukkunut yöllä hetkeäkään.
Sinä kerrot mukavia tarinoita nuoruudestasi ja saat minut unohtamaan tuon yöllisen kohtaamisen.
Sitten vietämme ihan mahtavan perjantai päivän kolmistaan.
Sitä mitä olemme kaivanneet varmasti aivan jokainen.Aikaa vain olla.Ei jatkuvaa kellojen vahtaamista.
Iltapäivällä eroamme mutta onneksi vain hetkeksi.
Illalla te tulette mökille ja vietämme ihanan illan nelistään ja kaksistaan.
Sinä jäät jopa yöksi.Ihanaa herätä vierekkäin vaikka minä en ole juurikaan malttanut nukkua.
Lauantaina Sinä läksit puolen päivän maissa teidän mökille.
Iltapäivällä kävit kelkalla katsomassa meitä.
Ja illalla te tulitte taas.
Ja vietämme jälleen aikaa pitkälle aamuyön puolelle.
Kaikki se mitä sinusta paljastuu saa minut rakastumaan sinuun vielä enemmän mikäli se mitenkään on mahdollista.
Ajamme vielä kotimatkan yhdessä peräkkäin.
Aivan ihana viikonloppu.Ei mitään toivomisen varaa.
Kaikki se mitä minä olin odottanut tältä KOHTAAMISELTA oli paljon enemmän,kuin olin edes uskaltanut toivoa.
Joka ainoa unelmani tuntui käyvän toteen tuon matkan osalta.
Sain kokea jälleen kerran Sinun kanssasi mitä on olla rakastettu ja mitä on rakastaa.
Mä niin rakastan Sua.

http://www.youtube.com/watch?v=4Yb6PESoGjs


                                                              

Eilen,tänään,huomenna.....

Ikävä.
Tänäänkin kuten eilenkin ja sitä edellisenäkin päivänä.
Ehkä se on muuttanut jotenkin muotoaan mutta silti se on olemassa.
Miten monta kertaa olisinkaan halunnut tämänkin viikonlopun aikana kuulla sinun äänesi.
Olisin niin mielelläni soittanut sen puhelun mutta silti en soittanut.
Minä tiesin kuitenkin mitä Sinulle kuului tai ainakin osan siitä.
Lauantaina Sinä vietit aikaa nuoruudenkaverisi kanssa.
Ja minä kävin kuuntelemassa Juha Tapiota ja voit olla varma,että Sinä kävit kyllä mielessäni useamman kerran.
Olisin niin mielelläni ollut siellä sinun kanssasi. 
Sunnuntaina kuulema eväsretkeilit.Ja tuolla tempulla sulatit taas kerran minun sydämeni.
Ja minä odotan sitä kohtaamista jonka toivon toteutuvan........

Tältäkö se tuntuu?

Tapaaminen kuukauden jälkeen.
Minä halusin nähdä Sinut.
Ajoin P-paikalle odottamaan sinua.
Olisin odottanut turhaan,jos et olisi soittanut ajoissa.
Sinulla oli kiire mutta lupasit tavata minut.
Hieman outo tilanne.
Minulle ainakin.
Sanoja oli niin vaikea löytää.....
Jos olisin aloittanut puhumisen ja kertomisen olisinko pystynyt lopettamaan?
Tuijotin vain sinun silmiäsi.Siniharmaat huomasin.Ensimmäisen kerran katsoin niiden väriä.
Olin minä sinua tuijottanut silmiin monet kerrat ennenkin mutta jotenkin eri tavalla.
Ja kyllä,en voinut olla tunnustamatta sitä tosiasiaa,että oli minun ollut ikävä Sinua.
Enemmänkin mutta en sentään kaikkea tilittänyt siltä istumalta.Kerrankin.
Joskus on vain hyvä olla hiljaa.
Ja mitä mikään mitä olisin sanonut olisi muuttanut.Ei mitään.
Kyllä minä tiedän missä mennään.
Kosketuksesi tuntui edelleen hyvältä ja lähelläsi oli hyvä olla.
Mutta jokin oli silti muuttunut.
En tiedä kumpi meistä?
Tai ehkä se vaan oli se tilanne joka tuli niin nopeasti ja varoittamatta Sinulle.
Kaikesta huolimatta olin onnellinen siitä,että näin Sinut.
Nyt ehkä jaksan vielä odottaa viikon ja sitten toivon ja luotan,että voimme jutella taas rauhassa.
Hxxxxx mullaonikäväsua.
Ihan oikeesti.

Niin monta

Niin monta puhelua soittamatta.
Niin monta viestiä kirjoittamatta.
Niin monta sanaa sanomatta.
Niin monta lausetta puhumatta.
Niin monta hyvän huomenen toivotusta toivottamatta.
Niin monta tunnetta jotka tiedän vain minä.
Niin monta asiaa kertomatta.
Niin monta ajatusta.Sinusta.
Ikävää.
Kaipausta.
Huolta.
Ystävyys.
Tätäkö se sitten on?

Tähdenlento

Tänään minä olen kuunnellut hiljaisuutta puhelimesta.
Olen minä toki puhunutkin Sinun kanssasi.
Puhelimessa.
Ja kirjoittanut viestejä.
Sinä olet kipeä.Ja nyt minulla on huoli sinusta.
Muistan miten joskus kirjoitit minulle miten huolissasi Sinä olit,kun minä olin kipeänä.
Nyt minä voisin toivoa tähdiltä samaa toivomusta.
Anna Hxxxxxxx levollinen yö ja anna hänen herärä aamulla terveenä.
En minä edes nähnyt tähdenlentoa mutta toivon parantumista kuitenkin koko sydämestä.


http://www.youtube.com/watch?v=fyI4pHP8uJQ

Lähellä mutta niin kaukana

Mistä tulee se tunne,että toinen on ihan lähellä?
En minäkään sitä osaa selittää mutta eilen sen taas tunsin.
Tunsin sen niin voimakkaana etten voinut olla kysymättä sitä tekstiviestillä.
Se tuli sillä hetkellä,kun astuin kauppakeskukseen sisään.
Se,että Sinä olet jossain aivan lähellä vaikken Sinua edes missään nähnyt mutta tunsin ja vaistosin,että voisit ihan,koska tahansa kävellä vastaan.
Yritin hakea Sinua katseella ja oloni oli levoton.
Pelotti samaan aikaan,kun ajattelin miten ihanaa olisi sinuun"törmätä".Mietin mitä tekisin tai sanoisin vai sanoisinko yleensä mitään.Tai sitä kenen kanssa olisit.
En voinut keskittyä juuri mihinkään,harhailin vain päättömästi.
Lopulta minä luovutin ja lähdin pois.
Sitten sinä laitoit viestin,että olit ollut juuri ihan lähellä niinkuin olin aavistanutkin.
En minä osaa sitä Sinulle selittää mitenkään mutta minähän olen koko ajan ollut sitä mieltä,että Sinä olet se minun toinen puoliskoni,että ehkä juuri siksi........

http://www.youtube.com/watch?v=4vWeePjYDa4

Edelleen se kaulakoru

Lauantaina serkkuni sanoi minulle,että"onpas sinulla kaunis sydänkaulakoru."
Ei ollut kuulemma ennen sitä nähnyt.No eipä niin,koska olin sen vasta joululahjaksi saanut.
No sanoin,että kaunis se on minustakin ja hymyilin.
Hän jäi ihmettelemään sanoiko hän jotain hassua."Et mitään",vastasin minä eikä hän sitten enempää kysynyt.
Mutta tuo huomio sai minut taas muistamaan korun antajaa.
No enhän minä oikeasti häntä ole unohtanut hetkeksikään.
Jos haluaisin unohtaa niin laittaisin sen korun rasiaan ja antaisin olla siellä kunnes taas koittaisi hetki jolloin mikään ei enää satuttaisi niin kovaa.Mutta en minä halua siitä luopua,se muistuttaa aina Sinusta,kun vain näen tai tunnen sen.
Usein pidän sitä vain sormissani ja liikuttelen sitä ketjussa edestakaisin.Tarkistan,että se on tallessa.
Se sydän on yksi tärkeimpiä muistoja sinusta.
Ja muistan aina sen hetken,kun olen avannut sen rasia ja nähnyt korun ensi kertaa.
Ja koruun liittyy vielä kaunis tarinakin.
Ja kyllä,saaja pitää korusta,edelleen.

Soitto

Tänä aamuna pöytiä pyyhkiessä Sinä olit mielessäni.
Tai onkohan kulunut hetkeäkään ettet olisi?
Tuli vain tunne,että nyt on pakko vihdoin soittaa.
Ei minulla olisi mitään hävittävää.....
En tosin tiennyt yhtään mitä sanoisin tai oliko siinä puhelussa mitään järkeä mutta mitä väliä tarviiko kaikessa aina olla järkeä.
EI tarvii päätin minä.
Sinä ehkä hämmästyit soittoani.
Aluksi kuulostit tosi varovaiselta.Minä taisin sittenkin yllättää Sinut.
En minä jaksanut enää odottaa,että Sinä soittaisit.
Olisitkohan edes soittanut?
Olisit kuulemma sitten,kun minun oloni olisi helpottanut.Mistähän Sinä senkin olisit muka tiennyt?
No yllätys kuulemma oli kuitenkin ihan positiivinen.
Sinä soitit minulle iltapäivällä.Ja puhuimme yli tunnin puhelun.Sinä kerroit mitä sinulle oli tapahtunut viikkojen aikana töissä ja niitä oli mukava kuunnella.Sitten juttelimme vähän suhteestamme vai mikä se nyt sitten olikaan.....
Ei tämä tilanne ollut ollut kummallekaan helppoa.Sinä olit purkanut oloasi töihin ja minä siivoamiseen.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Oli mukavaa kuulla äänesi.Ja Sinä sait minut nauramaan moneen kertaan.Ei se sitten niin vaikeaa ollutkaan,kuin miltä se aluksi tuntui.....
Ja tulihan se hyvän yön viestikin pitkästä aikaa.
Valtakunnassa melkein kaikki hyvin.

Helvetti on irti

Minä olen nyt itkenyt tässä koneen edessä yli kaksi tuntia ja heitellyt paketillisen märkiä nenäliinoja ympäri olohuoneen lattiaa.
Miten ihmeessä sitä voi mitenkään selvitä yhtään mistään tälläisestä takaisin elävien kirjoihin?
Miks ihmeessä muhun aina pitää sattua?Onhan täällä muitakin ihmisiä.
Joku muu vois välillä itkeä näitä mun itkuja,kun mä en enää jaksa.Mä en oikeesti jaksa just nyt juuri mitään.
Ja mä voisin maksaa vaikka mitä,että mä pääsisin tästä viiltävästä kivusta eroon.
Helvetti tää kipu tappaa mut mutta tappais sitte vähän nopee,koska tää tekee niin hiton kipeetä........
Tää olo on ehkä vähän ku se kaamea krapula josta ajattelee,että tähänhän kuolee ja vähän myöhemmin pelottaa ettei kuolekaan.....

http://www.youtube.com/watch?v=A7EA8SRfkew

Paskat

Nyt mua kaduttaa ihan oikeesti.
Kadun niin montaa sähköpostia mitä olen lähettänyt.
Olisinpa osannut olla paljon viisaampi.
Mulla on niin paska olo.Olisinpa osannut olla ajoissa viisas.
Tyhmästä päästä kärsii sitten koko sielu ja ruumis.
Voi,kun mäkin olisin osannu olla sellanen tunteeton paskiainen niin olis ollut paljon helpompaa kaikki.
Mulla oli monta vuotta sellanen kotona ja hitto,kun mä olisin tajunnu ottaa siitä mallia.
Koska nyt mun on ihan pakko myöntää etten oo aikoihin inhonnut itseäni näin paljon,kuin juuri nyt.
Tunnen itseni aivan idiootiksi ja naurettavaksi pelleksi.
Nyt mä jo rupean itsekin epäilemään,että onkohan kaikella sitten kuitenkaan mitään tarkoitusta.
Miksi ihmeessä mulla pitää olla nää helvetin tunteet?Nyt mä tarvisin just jotain ihan muuta.
Joo mussahan ei oo koskaan mitään vikaa ja mä oon niin sitä ja tätä ja sitten joka ainoa kerta tulee se MUTTA.........
Nyt mua VITUTTAA IHAN OIKEESTI!!!!!!

Itsehillintää

Kun ajoin"isolta kirkolta"kotiin niin mulle vaan tuli tästä laulusta tunne,että laitan sulle viestin.
En sitten kuitenkaan laittanut sitäkään.
Ai mitä itsehillintää.
Sitähän meillä riittää,vai mitä?(kyllähän Sä tiedät)
Ajattelin ensin laittaa tyhjän viestin,sitten mulla on ikävä viestin(yllätys,yllätys)tai sitten sen sun jäätelötötterön<3.
No en sitten laittanut kuitenkaan mitään.
Taaskaan. 

http://www.youtube.com/watch?v=r0pehvh4tCE 

Sinä

Hxxxxx Sinä varmaan luulet,että minulla on helppoa.
Tai,että minä olen päässyt Sinusta yli.
Tai,että minä olen Sinulle vihainen tai suuttunut.
Tai,että minä olen unohtanut Sinut.
Enkä minä pidä Sinua huonona ihmisenä vaikka Sinä sitä pelkäätkin.
Minä ainakin ajattelisin juuri niin,koska minä en ole kirjoittanut mitään Sinusta blogissani.
En todellakaan ole mitään edellä mainituista.
En minä ole päässyt Sinusta yli,en yhtään.
Miten minä voisin olla vihainen tai suuttunut ihmiselle jota rakastan edelleen.Ei tunteeni Sinua kohtaan ole muuttuneet yhtään.
Enkä minä Sinua unohda.Tuskin koskaan.
Minä kaipaan Sinun positiivista olemustasi.
Sinun aina iloista ääntäsi.
Sitä ettet Sinä yleensä vastannut"koputtaviin"puheluihin kesken meidän puhelun vaan sanoit soittavasi myöhemmin tai ettei se ollut mitään tärkeää tai,että Sinun työaikasi oli siltä päivältä ohi.
Minä kaipaan sitäkin miten sanoit"oota hetko",kun tarkistit kuka soittaa.
Minä kaipaan niin paljon ja kaikkea Sinusta.
Hxxxxx mulla on ikävä Sua.

Puhelu

Minä olen koko päivän ajatellut,että soitan Sinulle.
Kuten huomaat en sitä tehnyt tänäänkään.
Minulla olisi ollut Sinulle vaikka mitä kerrottavaa ja kysyttävää.
Taas tänäänkin.
Minä olisin halunnut kertoa Sinulle mitä kaikkea minä olen tänään tehnyt ja mitä minulle on tänään tapahtunut.
Minulla olisi ollut Sinulta kysyttävää ja minä olisin kaivannut apua ja Sinun mielipidettäsi.
Kun silitin verhoja minä tajusin mitä Sinä tarkoitit sillä,että haluat olla ystäväni ja kaipaat ihmistä jonka kanssa keskustella.Kuuntelijaa ja ymmärtäjää.
Hxxxxx niin minäkin kaipaan.
Kaipaan niitä meidän joka päiväisiä ihan tavallisia keskusteluja.
On minulla muitakin ystäviä joiden kanssa keskustella mutta minä kaipaan juuri niitä keskusteluja Sinun kanssasi.
Kun Sinä sanoit ettei sinulla ole ketään kenelle kertoa asioita,onkohan se totta?
Minä olisin halunnut kuulla mitä sinun päivääsi tänään kuului.Olisit tod kertonut minulle jotain hauskaa mitä töissä on tapahtunut.Yleensä aina sinulla oli jotain mukavaa kerrottavaa.Sitten sinä olisit kertonut missä olet käynyt syömässä ja mitä.
Sitten minä olisin halunnut kuulla ne sanat:Mxxx on mullaki ikävä sua.

Ensimmäinen viikko

Minä olen tänäänkin odottanut sitä puhelua tai viestiä
Odottanut ja tiennyt odottavani turhaan.
Parannellaan haavoja.Siinähän yrität.Minulla ei ainakaan onnistu,kun en saa ajatuksiani irti sinusta.
Siellä sinä vain olet päässäni ja sydämessäni.
Olet,eikä se juuri viikossa ole muuksi muuttunut.
Millä ihmeellä minä pääsisin tästä tuskasta?
Tai tiedänhän minä mutta sitä mahdollisuutta vain ei ole ja tuskin koskaan edes tulee.
Ehkä aika kuitenkin parantaa tai sitten ei.
Ei minulla ole mitään aikaisempaa kokemusta tälläisestä niin en voi tietää.
Nyt minun on taas pakko yrittää nukkua.
Ja todellakin se on yritystä,koska Sinä valvotat minua öisinkin tai,kun nukun Sinä tulet uniini......
Hyvää yötä,kauniita ja rauhallisia unia,Hxxxxx!

Katse

Ulkona paistaa aurinko.
Ja kyllä se aurinko paistaa hetkittäin minunkin sisälläni.
Ainakin silloin,kun muistelen kaikkea kaunista mitä meillä oli.
Muistan usein sen katseesi,kun sanoit,että Mxxx sun kanssa vaan kaikki on niin kaunista.
"Kauniita hetkiä",sanoit Sinä.Ja tiesin,että tarkoitit sitä.
Tunnen vieläkin sen katseen silloin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä,kun katsoit minua katulamppujen valossa ja pyysit minua vaihtamaan kanssasi puolta,että näkisit minut paremmin.
En minä tuntenut oloani kiusaantuneeksi,kun sinun katseesi kulki vartalollani.Sinä teit siitä kaunista.
Sinun katseessasi oli jotain lumoavaa.
Ei minua ole kukaan koskaan katsonut niin kuin Sinä katsoit,ikinä.
Minä muistan varmaan ikuisesti sen hetken milloin Sinun katseesi teki minusta kauniin.
Ja sinä katsoit samoin joka ainoan kerran.
Ja niitä sinun silmiäsi ja katsettasi minä kaipaan.
Ihan oikeasti ja rehellisesti minä kyllä kaipaan Sinua,Hxxxxx!

Terapian tarpeessa

Minä sitten palasin tänään takaisin terapiaan.
Yli vuoden jälkeen.
Joo-o.
Ja siellä minä sitten taas kerran kerroin Sinusta.
Se Sinusta kertominen vaan tuntuu kaikesta huolimatta hyvältä.
Joka ainoan kerran.
Se on,kuin satua.
En minä ole ikinä uskonut mihinkään Sinunkaltaiseen.
Joka kerta,kun kerron tuosta tapaamisestamme tuntuu,kuin sisuskaluni olisivat karusellissa.
Ja ne perhoset,ne ovat edelleen lennossa.
Se Kohtaaminen,VAU.
Edelleen kaikki se mitä oli tuntuu ihan unelta.
Miten ihmeessä minulle tapahtui jotain sellaista?
En minä sitä vieläkään voi uskoa.
No ei mikään yllätys miten siinä sitten kävikään.
Siinä kävi niin kuin minun elämässäni aina.
Minä en usko vieläkään niihin onnellisiin loppuihin.
Niitä on vain saduissa ja elokuvissa.
Ne onnelliset loput kuuluvat muille ei minulle....... 

Luovutan

Eiköhän tämä kidutus tältä illalta riitä.
Minä olen lukenut sähköposteja.
Niitä vanhoja.
Niitä missä Sinä kerrot Sinun elämästäsi.
Sinulle tärkeistä asioista.
Muistoistasi.
Kauniista ja ei niin kauniista hetkistä elämässäsi.
Hetken minä tunsin taas olevani lähempänä Sinua.
Hyvää yötä Rakkaani ja kauniita ja rauhallisia unia.
Sinne missä ikinä oletkin.

Hiljaisuus

Minä kaipaan niitä kaikkia kauniita sanoja.
Sanoja joilla Sinä teit minusta Naisen.
Katsetta jolla katsoit minut kauniiksi.
Hiljaisuutta missä oli turvallista olla.
Sinua istumaan ruokapöytääni vastapäätä ja lämmittämään varpaitani.
Vain jotain rippeitä mainitakseni.
Minä kaipaan aivan kaikkea Sinussa,Hxxxxx.

Haavat

Annetaan haavojen parantua rauhassa,tekstaa Hän.
Kauankohan hän meinaa,että näiden haavojen parantuminen kestää?
Minulla menee siihen koko loppuelämäni.
Tiedän sen jo nyt.
Eikä niitä voi mikään laastari parantaa.
Ehkä ne haalistuvat mutta ne tulevat olemaan loppuelämäni minun haavojani.
Voi kunpa niitä olisi vaan annettu teelusikalla mutta sitten niitä tulikin täysperävaunu rekallinen kerralla.
Hitto en mä tätä tilannut enkä toivonut.En todellakaan.
Enkä edes olisi ansainnut.
Sitä saa mitä tulee,sanoi eilen niin viisaasti ystäväni........
Ehkä jonain päivänä voimme soitella ja kysellä toistemme kuulumisia ja viestin lopuksi Hän toivoo minulle kaikkea hyvää.
Joo-o hyvääpä tosiaan.Tietysti.Niin aina,kukapa sitä mitään pahaa.
Ja silti Hän vei mukanaan elämäni tämän hetken parhaan osan,Hänet.
Hän oli se ihminen joka kysyi minulta kaikki hyvin kysymyksen?
Nyt kukaan ei kysy,ei kukaan.........
Minäkin toivon hänelle hyvää,ihan oikeasti.
Mitä se sitten ikinä onkaan.
Vaikka en minä sitä hänelle edes kirjoittanut tänään.
Onpahan minulla joku syy miksi tekstata........

Tiistai 13.3.2012

Se aamuyö oli viimeinen kerta,kun näin Hxxxxxx.
Onneksi en sitä silloin tiennyt.
Tuskin hänkään sitä tiesi tai ajatteli.
Onneksi en tiennyt.
Miten kamalaa olisikaan ollut,jos olisin tiennyt,että emme enää tapaisi.
Ja niin kuin hän lupasi,että tapaamme tällä viikolla.
Hän lupasi viedä minut elokuviin.
Lupasi ja lupasi.
No yksin minä olin jo monen monta kertaa käynyt elokuvissa viimeisen vuoden aikana.
Ei siis mitään uutta.Yksin saan taas mennä.
Jännä asia.Hän pyysi monta kertaa etten häntä hylkäisi.
En minä olisi häntä todellakaan hylännyt.
Mutta hän sitten hylkäsikin minut.

http://www.youtube.com/watch?v=lV0hQsFud1U

Keskustelu

Se menee jotenkin näin:
Miten sä voit?
No tarviiko sitä edes kysyä?Huonosti ja varmaan vielä pitkään.
Ei tää helppoa ole ollut,todellakaan.
Miten paljon olen ajatellut ja kaivannut.
Kaivannut sitä ihmistä jolle kertoa ja puhua.
Ootko saanu nukuttua?
Emme kumpikaan.
Voidaanko olla ystäviä?
Joo huutaa sydämeni mutta suuni kysyy,miksi?
Miksi sä haluat olla mun ystävä?
Haluat tietää mitä mulle kuuluu ja kaipaat itsekin ihmistä joka kuuntelee ja keskustelee.
Olenkohan minä oikea henkilö siihen tehtävään?, kuulen taas kysyväni.
Mitä ihmettä suustani päästänkään vaikka sydämeni ja mieleni ovat aivan eri mieltä kanssani.
Kuka juuri nyt puhuu minun suullani?
Kysyt lupaa saada soittaa.
Vastaan etten voi sitä kieltääkään.Ja koko sieluni huutaa,soitasoitasoitasoitasoitasoitasoita!!!!!
Ja tiedän,että jään odottamaan soittoasi.
Kuka muka taas yllättyi?
Sanot vielä,että minäkin voisin soittaa,jos siltä tuntuisi.
Joo tuntuisi vastaan:huomenna,ylihuomenna,sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja siitä taas vähintään kolme kuukautta eteenpäin joka ainoa päivä.
Koska juuri siltä minusta tuntuu.
Annetaan muutaman päivän kulua,vastaat.
Ja pyydät lupaa saada soittaa.
En minä kiellä vaan lupaan,soita vaan,jos siltä tuntuu.........

Se hetki

Kun aamulla herää ja muutaman sekunnin elämä kantaa.
Kun luulee kaiken olevan vielä hyvin ja onnellisesti mutta,kun avaa silmät ja huomaa miten mikään ei kuitenkaan ole muuttunut paremmaksi.
Elämä jatkuu.Onneksi.
Tänään minä olen tarttunut puhelimeeni varmaan kymmenen kertaa ja ajatellut.
Ajatellut ja kirjoittanut.
Lopulta kuitenkin poistanut viestin.
Minä lupasin.
Paskat,ajattelen toisaalta.
Mitä väliä?
Mitä minulla on hävittävänä?
Minullahan jo on sydän ja sielu pirstaleina eihän minulla muuta särjettävää ole.
Silti jokin ihme estää minua.
En siis laita sitä ensimmäistäkään viestiä.
Mutta sitten,kun ajan autolla niin mieleeni tulee yhtäkkiä,että jospa sittenkin.
Vain yksi kysymyslause.
Miten sä voit,Hxxxxx?
Mutta ei sittenkään ja samalla hetkellä puhelimeni piippaa ja minulta kysytään tuo kysymys.
Ei voi olla totta,ajattelen.
Kunnes kohta saan vastauksen edes sitä kysymättä.
Mut on niin nähty.
Voinks mä soittaa?,tulee viesti.
Oot sä ihan varma,että se on järkevää?kysyn mutta millään ei juuri silloin ole mitään väliä.
Ja sitten se soitto tulee.Soitto jota olen odottanut jo viikon.
Ja siinä ne sitten taas tulee.
Kaikki ne tunteet joita vastaan olen taistellut melkein viikon.
Onnistumatta.
Ei mikään ole loppu.Ei mikään ole muuttunut.
Minulla ainakaan.
Kun kuulen hänen äänensä se pakahduttava tunne palautuu välittömästi.
Olo on haikea ja onnellinen.
Yhtä aikaa.
Ja minä hymyilen.
Monen päivän jälkeen.
Hänen äänensä kuuleminenkin saa minut hymyilemään.
Edelleenkin.

Tarkistuksia

Minun on tarkistettava sähköpostini monta kertaa päivässä.
Ei minua kukaan muista jotain mainoksia lukuun ottamatta.
Silti minä jaksan toivoa vain sitä yhtä ja ainutta sähköpostiviestiä.
Ja silti minä tiedän,että toivon ja odotan aivan turhaan.
Ei sitä tule.

Epätoivoa

Minä olen kuluttanut tämänkin viikonlopun illat baarissa.
Kuten niin monta muutakin yksinäistä viikonloppua.
Mutta ei siitä mitään tule.
Ei niin yhtään mitään.
En minä edes halua antaa kenellekään mitään mahdollisuutta.
Ei minua oikeasti kiinnosta.
Minä vain olen täyttänyt sen yksinäisyyden tunteen lähtemällä ulos.
Mutta en minä ole hetkeksikään unohtanut missä tai kellä minun sydämeni on.

Itku

Tänään sitä on taas riittänyt.
Itkua ja kyyneleitä.
Minä olen kuullut koskettavaa puhetta ja kauniita sanoja.
Minua on halattu monta kertaa.
Minua on kuunneltu ja minä olen puhunut ja kertonut.
Kertonut siitä rakkauden määrästä ja tunteesta mitä minä tunnen Sinua kohtaan.
Eikä minua tuomittu.
Oli helpottavaa puhua ihmiselle joka ymmärtää ja lohduttaa.
Kertoa jollekin sellaiselle ihmiselle joka ei edes tunne Sinua.
Kertoa ja itkeä.
Huutaa omaa tuskaansa ja ikäväänsä.
Kertoa etten ole kokenut mitään vastaavaa koko elämäni aikana.
Johon hän toteaa,olen kuullut noin tapahtuvan muillekin.
Ei kaikkea voi selittää tai ymmärtää.
Kerroin myös Sinun lupauksestasi.
Ja hän sanoi,"Hänen täytyy olla hieno mies,kun pitää antamansa lupauksen"
Minä tiedän ja siltikin toivon,että hän voisi päättää nyt toisin.

Herätys

Sen vähän mitä minä yöstä nukuin vietin Sinun kanssasi.
Ja hetken minun oli taas hyvä olla.
Tunsin Sinun kosketuksen.
Pidit minua sylissä.
Nauroimme ja hassuttelimme.
Laitoit kätesi ristiin omani kanssa.
Nukahdin kainaloosi.
Olin onnellinen.
Olit tullut takaisin.
Kunnes kelloni soi ja tajusin nähneeni vain unta.
Ikävä jatkuu......

Tarvitsen

Minä ajattelin tänään,että minä tarvitsen suhteen.
Sellaisen ylimenosuhteen.
Ja mistähän minä sen aion löytää?
Ja mitenkäs minä sellaiseen alkaisin,kun haluan vain yhden tietyn ihmisen.
Kun kukaan ei kuitenkaan tunnu samalta.
Kukaan ei kuitenkaan kosketa,kuin Hän.
Kukaan ei osaa katsoa niin,kuin Hän.
Nyt juurikin tuntuu siltä,että ei kukaan voi mitenkään tulla minun elämääni,kun en pysty Hänestä luopumaan.
En sitten mitenkään.
Onks pakko,jos ei taho?

Ei tämä

Minun elämäni mitään helppoa ole.
Nytkin on kohta aamu ja minä valvon.
Valvon ja mietin.
Ajattelen.
Tunnen.
Kaipaan.
Ikävöin.
Ja rakastan.
Rakastan niin hvetisti,että tekee kipeää.
Ikävöin niin,että tuska raastaa.
Kaipaan niin,että koko sisin on ihan kippurassa.
Tunnen viiltävää tuskaa.
Ajattelen Häntä,meitä,minua ja elämääni.

Haaveilija

Tänään minä kuulin tuon Juha Tapion kappaleen Haaveilija.
Ja siinä samassa kaikki palautui mieleeni.
Tuo ensimmäinen Kohtaaminen.
Ja tuo laulu muistuttaa minua aina Hänestä.

Ja kuinkas

Sitten kävikään?
Tänään en enää pystynyt hillitsemään itseäni.
Ikäväni ja kaipuuni sai vain niin valtavat mittasuhteet,että annoin itselleni periksi.
Tietenkin.
Yllättyikö muka joku?
Minä vaan en enää jaksanut odottaa,että Hän olisi sitä viestiä tai mitään laittanut.
Minun viestissäni luki vain Hxxxxx mulla on ikävä sua!
Ei mitään muuta mutta sehän kertoi kaiken.
Ja sain minä yllätyksekseni vastauksenkin.
Tuo viesti minkä Hän minulle laittoi helpotti hieman oloani.
Nyt Hän ainakin muistaa,että minäkin olen maapallossa.
Ja minulla on ikävä Häntä edelleen. 

Huijaus

Ketä minä muka huijaan,että en muka ottaisi Sinuun mitään yhteyttä.
Minä muka uskottelen,että pystyn olemaan ottamatta Sinuun mitään yhteyttä.
Joka ainoa tunti käyn kamppailua itseni kanssa,että pystyn pitkittämään väistämätöntä edes pienen hetken eteenpäin.
Silti minä tiedän etten tule onnistumaan siinä.
On vain ajan kysymys kuinka nopeasti minä sorrun.
Ei tämä ole niin helppoa.
Ei todellakaan.
Se kaikki mitä Sinä olet minulle.
En minä pysty tähän.
En sitten mitenkään.
Toivon,että Sinusta tuntuu samalta.
Haluan ajatella etten ole yksin tämän tunteeni kanssa.
Mä niin rakastan Sua,Ihana!

Aika

Minä olen ajatellut jotenkin,että olisipa jo mennyt kaksi viikkoa.
En minä tiedä mitä kahden viikon jälkeen tapahtuu mutta jostakin tuo kaksi viikkoa on nyt minulle tullut.
Minä vain ajattelen,että kahden viikon päästä on helpompaa.
Tuskin kuitenkaan asia on niin mutta tuosta ajasta on tullut minulle"selviytymispeli".
Mitä minä odotan tapahtuvan sitten?
Ihmeen?
Aivan utopistinen ajatus.
Kaksi viikkoa.
Ja mitä sitten?

HXXXXX

Hxxxxx!
Minä olen ikävöinyt sinua tänään erityisen paljon.
Tänään on sitten taas torstai.
Torstaisin minä aina kuulin mitä Sinä tekisit viikonloppuna.
Nyt en tiedä mitä aiot tehdä.
Emme me olleet nähneet moneen viikonloppuun.
Sinulla oli omat menot.
En enää edes muista milloin olisit ollut luonani viikonloppuna.
Mutta muistan hyvin ne muutamat kerrat,kun katsoimme putousta sohvalla vierekkäin.
Mitähän Sinulle tänään kuuluu?
Minulla olisi niiiiiiiiiin paljon kerrottavaa.
Kerrottavaa Sinulle.
Haluaisin edes kuulla äänesi.
Kultaseni sanoisin minä.
HXXXXX MULLA ON IKÄVÄ SUA!!!!!!

Pienet hetket

Minä haluaisin tehdä taas sen saman tempun mitä minä tein jo kerran.
Minä rukoilin ja pyysin Häntä antamaan minulle edes ne pienet hetket.
Lupasin suostua kaikkeen kunhan voin edes hetken olla onnellinen.
Lupasin etten kertaakaan enää ajaisi Häntä selkä seinää vasten.
En pyytäisi häntä valitsemaan vaan tyytyisin siihen mitä Hän oli valmis minulle antamaan.
Minä olin edes aina sen pienen hetken onnellinen sen sijaan,kuin olisin ollut koko ajan onneton.
Mutta sitten minä vain halusin saada sen kaiken.
Ja siltikään minä en pyytänyt enkä vaatinut mitään.
Minä jaksoin odottaa ja toivoa.
Toivoa ja odottaa.
Ja toivoa vielä lisää.
Minä ajattelin ja toivoin olevani jotain enemmän.
Jotain jonka takia osaisi ja voisi tehdä päätöksiä.
Mutta ei se niin mennyt.
Ei lähellekään.
Ei Hän edelleenkään mitään luvannut.
Ei koskaan mutta minä jaksoin toivoa

Minulla on ikävä

Minulla on ikävä.
Ihan oikeasti.
Ja kova ikävä.
Minuun sattuu taas tänään ja lujaa.
Ei tämä ikävä ole helpottanut yhtään.
Ei piiruakaan.

Sisäinen kello

Tänään huomasin miten sisäinen kello toimiikaan.
Tunsin miten minulle tuli rauhaton olo ja tiesin melkein katsomattakin paljonko kello oli.
Kello näytti 14.17.
Ja silloin se mieletön ikävä iski.
Noin vartti eteenpäin siitä hetkestä olin puhunut melkein joka arkipäivä puhelun Hxxxxx kanssa.
Neljän kuukauden ajan.
70 päivää ja ehkä kolminkertainen määrä puheluita.
Vähintään
Ehkä enemmänkin.
Tänään kamppailen itseni kanssa todella etten soita,tekstaa tai laita sähköpostia tuolle Elämäni Suurimmalle Rakkaudelle.
Käyn mieletöntä taistelua itseni kanssa.
En tiedä kumpi voittaa minä vai sydämeni?

Kauniita Sanoja

Aamulla,kun heräsin tartuin puhelimeeni ja toivoin,että siellä olisi ollut se niin tuttu ja ihana viesti Huomenta Mxxx.
No en juurikaan yllättynyt.
Ei sitä ollut tänäänkään.
Ikävästä kipeänä luin sitten puhelimeni vanhoja viestejä jotka ovat edelleen tallessa.
Niitä kaikkein kauneimpia viestejä mitä Häneltä sain.
Osan minä olen poistanut mutta osan olen"arkistoinut"ja tällä hetkellä pahin pelkoni on,jos puhelimeni hajoaisi.
Nuo kaikki kauniit sanat ja lauseet mitä Hän on minulle kirjoittanut.
Järkyttävä ajatuskin,jos sekin kaikki katoaisi.
Niitä sanoja joita Hän ei saanut koskaan sanottua ja oli helpompi kirjoittaa.
Sanoja jotka koskettavat joka kerta,kun luen niitä.
Tiedän kiduttavani itseäni,kun luen niitä uudestaan ja uudestaan mutta tuo kaikki vain on todistus siitä,että Hän oli oikeasti olemassa.
Vaikka usein toivonkin,että tämä kaikki olisi pahinta painajaista ja voisin pian herätä tästä unestani ja huomaisin kaiken olevan hyvin.

Eilen

Eilen aamulla 8.45 se sitten tapahtui.
Minun puhelimeni soi ja ruutu näytti tekstiä MAAILMAN IHANIN
En minä voinut siihen vastata.
Käteni eivät vain voineet nostaa luuria.
Sydämeni nousi kurkkuun ja mietin mitä olisin sanonut.
Ihoni meni aivan "kananlihalle",kun mietin hetken mitä tekisin.
En minä vastannut,koska en olisi saanut ainuttakaan sanaa suustani.
Olisin vain ruvennut itkemään.
Minun ikäväni sai vielä suuremman vallan minusta.
Minä olin odottanut ja toivonut,että Hän soittaisi mutta en minä sittenkään pystynyt siihen.
En ollut vielä eilen valmis puhumaan Hänen kanssaan.
Enkä ole tänäänkään.
Laitoin hänelle viesti ja kysyin miksi Hän soitti?
Hän halusi tietää miten voin.
Ai mitenkö Minä voin?
No olisinhan voinut kertoa miten koko elämäni hajosi palasiksi,sydämeni oli sirpaleina ja oloni oli,kuin kuiviin puristetulla tiskirätillä.Olin,kuin raastettu porkkana tai puristettu sitruuna.Olin,kuin pieleen mennyt kirje joka oli rypistetty ja heitetty roskiin.
Ja vaikka kuinka paljon muuta särkynyttä ja haavoitettua.

Yön tuntoja

Minä selvisin eilisestäkin.
No en tosin ihan helpolla.
En ollenkaan.
Toissa yönä minun oli pakko ottaa nukahtamislääke,koska en olisi muuten nukkunut hetkeäkään.
Senkin avulla nukahtaminen tuotti vaikeuksia eikä uni meinannut tulla silmään.
En tiedä nukahdinko lääkkeen vaikutuksesta vai nukahdinko omaan itkuuni.
Tiistai iltana meinaan huusin tuskaani ääneen.
Yksin.
Vajosin makuuhuoneeni lattialle kaksin kerroin huutamaan ja itkemään ja toistin vain yhtä lausetta "Hxxxxx sä et tee tätä mulle,et tee!"Ja tuota lausetta minä toistelin kerta toisensa jälkeen.
Jotenkin vaivoin minä pääsin sänkyyni ja itkin sen pyyhkeen taas litimäräksi.
Nukuin levottomasti,säpsähtelin ja pyörin.
No jotenkin se yö kuitenkin muuttui aamuksi.
Ja olin taas päässyt yhden hetken elämässäni eteenpäin. 

Voi kuinka

En minä tiennyt,että ketään voi koskaan rakastaa näin paljon.
En minä olisi halunnut Häneen rakastua,koska tiesin Hänen olevan varattu.
Silti se rakkaus valtasi minut.Perkele sentään.
Ei kukaan ollut minulle kertonut miten paljon rakkaus voikaan satuttaa.

Se Ihminen

ESR.
Se ihminen mikä Hän on,on minulle jotain aivan käsittämätöntä.
Toivottavasti osasin päättää tuon puhelumme oikeisiin sanoihin,että Hän ei koskaan unohtaisi miten Ainutkertainen Hän on.
Pyysin Häntä rakastamaan ja pitämään huolta siitä ihmisestä mikä Hän on.
Sanoin,ettei Hän koskaan saisi unohtaa miten ihana ja lämmin Hän osaa olla.
Lupasin etten unohda Häntä koskaan.
Kerroin myös miten paljon hän toikaan minun elämääni.
Lopuksi toivoin Hänen elävän onnellisen elämän.
Minä toivon todella,että se nainen jonka oma Hän on osaa arvostaa sitä mitä hänellä on.
Hän on saanut tuon maanpäälisen Enkelin omakseen.
Hänet minäkin olisin tahtonut.......

http://www.youtube.com/watch?v=Bij-nQU8Wro

Odotan

Minä olen nyt odottanut yli vuorokauden jotain merkkiä häneltä.
Puhelua,sähköpostiviestiä,tekstiviestiä vaikka edes sitä tyhjää mistä tietäisin,että Hän muistaa minut vielä tänäänkin.
Tiedän.Minä kielsin häntä soittamasta tai ottamasta minuun yhteyttä ennenkuin Hän olisi vapaa.
Mutta onko Hän niin hölmö,että uskoi tuon kaiken.
Ei kai loukattu ja satutettu ihminen voi muuta sanoakaan,kuin satuttaa takaisin.
Tiedän,minä sanoin sen satuttavan minua,totta sekin mutta mitä väliä.
En minä oikeasti ollut tosissani.
Sanoinhan minä etten voisi häntä kieltää tai estää soittamasta.
En minä vaihtanut numeroa ja minun puhelimeni on jälleen auki.
Turhaan,totean minä.
Hxxxxx soita,mä pyydän...........

Menetetty

Mitä kaikkea hän veikään minulta tietämättään.
Kaiken.
Aivan kaiken.
Vaikka se mitä hän minulle antoi oli pieniä rippeitä,onnenmurusia,valonpisaroita.
Se odotus,kun odotin,että saisin edes sen pienen hetken oli jotain missä oli minun onneni.
Sen hän vei minulta kysymättä lupaa.

Ja vielä lisää....

Täällä minä istun asuntoni lattialla itkemässä ja kirjoittamassa.
Minä joka olen edelleen kadoksissa jopa parhaalta ystävältäni.
Yritin olla reipas ja tartuin imuriin mutta kyyneleet vain tulivat.
Istun pimeässä asunnossani ja odotan,että joku tulisi pelastamaan minut.
Tiedän,että kukaan ei tule.
Ei kukaan voi tietää miltä minusta tuntuu juuri nyt.
Minä olen aivan särkynyt ja haavoitettu.
Tuntuu etten jaksa edes hengittää eikä minua edes kiinnosta vaikka kuolisin tähän paikkaan niin paljon minuun sattuu juuri nyt.

Kyyneleitä ja lisää kyyneleitä........

ESR.
Hän oli eilisessä puhelussaan sitä mieltä,että olisi halunnut tavata minut kasvokkain ja keskustella.
Ja minä olin niin tyhmä etten suostunut.
Ja tätä hetkeä varmaan kadun sitten koko loppuelämäni.
No tuskin mikään olisi muuttunut vaikka olisimmekin tavanneet.
Ei se olisi erosta varmaan tehnyt yhtään helpompaa.
Miten olisin ikinä voinut lähteä siitä hetkestä pois,kun olisin tiennyt,että näen Hänet viimeistä kertaa,kun en edes pystynyt sulkemaan puhelintani vaan hän päätti sen puhelun.

Kaulakoru

Minä kannan kaulassani häneltä joululahjaksi saatua sydäntä.
Se on minun mielestäni kaunein omistamani koru.
Minä riisuin sen eilen illalla kaulastani,koska ajattelin laittaa sen takaisin rasiaan jossa sen sain.
Mutta en sittenkään ollut valmis"piilottamaan"sitä rasiaansa.
En minä halunnut luopua siitä ainoasta asiasta mitä minulla oli hänestä jäljellä.
Minulla ei ole hänestä mitään muuta,ei ainuttakaan valokuvaa ja minä pelkään,että unohdan miltä hän näyttää.

Toivo

Minä olen tänäänkin avannut puhelimeni useaan kertaan vain huomatakseni ettei siellä ole mitään.
Ja silti aina avatessani olen jaksanut toivoa ja uskoa,että Hänkin kaipaisi minua kuten minä häntä.
Mutta ei sinne ilmesty ainuttakaan viestiä vaikka kuinka toivon.
Puhelimeni huutaa tyhjyyttään samoin,kuin minun sydämeni.
Oliko kaikki hänelle todellakin niin helppoa ja yksinkertaista.
Hän vain päätti poistaa minut elämästään ja siinä kaikki.
Suoko hän ainuttakaan ajatusta sille miltä minusta tuntuu tai epäileekö hän kertaakaan tehneensä väärän valinnan?
Mielessäni on niin paljon kysymättömiä kysymyksiä.Niitä joihin en todennäköisesti tule ikinä saamaan vastausta.

Kaipuuni

Kaipaan hänen kosketustaan.
Sitä miten hän sulki minut syliinsä ja keinutti.
Sitä miten hän tuli taakseni ja otti kiinni vyötäröstäni ja minä painoin pääni hänen olkaansa vasten.
Sitä miten hän piti minua sylissään,kun makasimme sohvalla.
Sitä miten hyvin jalkamme sopivat limittäin.
Sitä miten hän silitti kasvojani ja sanoi muistavansa oikein.
Sitä miten hän silitti vatsaani ja sai minut pidättämään hengitystäni.
Sitä miltä tuntui,kun hän risti kätensä omani kanssa.Hän on minun toinen puoliskoni.
Sitä miten pidimme sormenpäitä yhdessä ja tunsimme miten "sähkö"liikkui sormissamme.
Minun elämääni ei mahdu juuri nyt mitään muuta,kuin kaipuu.
Kaipuu jonka mittasuhde on ääretön.

Sanoja

ESR.Tuo minun elämäni Mies.
Joka puhui kauniita ja sanoi niitä sanoja joita minä kaipasin.
Hän teki minulle tekoja joita ei kukaan ennen eikä kukaan voisi tehdä hänen jälkeensä.
Hän näytti minulle maailman ihanimman joulukuusen.
Kuusen joka oli "luotu"minua varten.Tuo kuusi asuu edelleen sydämessäni.
Hän käveli kanssani vanhan Porvoon katuja joulun alla.
Suutelimme katulampun alla.
Ajoimme öisiä teitä ja välillä pysähdyimme p-paikoille.
Katselimme tähtitaivaan miljoonia tähtiä ja hän kaipasi tähdenlentoja.
Niin paljon kaunista.Ja nyt ne kaikki ihanat hetket ovat vain muisto.
Minä jäin odottamaan sitä pilkkireissua,talvipuutarhaa,korkeasaarta ja niin paljon kaikkea mitä olisin halunnut kokea hänen kanssaan ja mihin kaikkeen hän lupasi minut viedäkään.
Kaikista tuli yhdellä kertaa tyhjiä lupauksia.

http://www.youtube.com/watch?v=bq3uS4FY-mE

Kadonnut

Eilen minä katosin ja lakkasin olemasta.
Katosin minun ystävänikin elämästä.
Minä vain haihduin ja lakkasin olemasta.
Sammutin puhelimeni.
Miten helppoa kadota ja silti niin vaikeaa.
Enhän minä oikeasti mihinkään hävinnyt tai kadonnut vaikka sitä toivoinkin.
Minä vain vaihdoin paikkaa.Tai minun kirjoitukseni vaihtoivat.
Minä luulen pääseväni karkuun vaikka tiedän ettei elämä niin mene.
Kohta minun on kuitenkin palattava takaisin.
Mutta ei vielä tänään.
Eikä ehkä huomennakaan.
Tiedän etten voi ikuisesti piileskellä kaikelta ja kaikilta mutta vielä en ole valmis kohtaamaan mitään enkä ketään.
Minut on ihan oikeesti JÄTETTY!
Ja taas.

Luopumista

Tämä päivä on se hetki elämässä jolloin toivoisi voivansa haihtua savuna ilmaan tai,että maa nielaisi.
Juuri nyt tuntuu siltä,että tämän kohtaamisenkin olisi voinut jättää väliin ja elämässä pääsisi juuri nyt helpommalla.
Vaikka kaikki ne pienet rippeet mitä hän antoi minulle olivat mitättömiä ehkä jonkun mielestä niin minulle ne oli kaikki.
Minä olisin antanut hänelle koko elämäni mutta ei hän ollut valmis luopumaan omastaan.
Kaikki kävi vain niin ettei minulla ollut mitään muuta,kuin hänet ja hänellä oli koko ajan oma elämä elettävänä.
Hän jatkoi matkaansa ja minä seison edelleen siinä pysäkillä.

Tunne

Yön pimeinä tunteina minä mietin miksi se kaikki loppui niin yhtäkkiä.
Ei mitään ennakko varoitusta.Ei mitään mikä olisi viitannut tulevaan.
Kävikö sittenkin jotain mitä minulle ei ikinä kerrottu?
Ja nyt aamun aikana tuo tunne vahvistui kummasti.
Kävikö sittenkin niin ettei hän tehnytkään itse päätöstä vaan joku päätti hänen puolestaan.
Tai ehkä hän pystyi vielä puhumaan itsensä"kuiville"tästä kaikesta.

Aamu

Aamu valkeni ennenkuin olin edes kerinnyt sulkemaan silmiäni.
Ei tullut uni muttei itkukaan.
Minä vain pyörin sängyssäni pyyhe kainalossa ja kuuntelin yön ääniä.
Minä odotin ovikelloni soivan aamun ensitunteina.Ei se soinut.Kyllähän minä sen tiesin mutta odotin silti.
Minä pyysin ja kaipasin.
Minä muistelin ja surin.
Minun sydämeni oli pakahtua.Rakkaudesta.
Ei rakkaus kadonnut vaikka kaikki tuntui romahtavan.
Minä riudun edelleen sen rakkauden edessä.
Se raatelee minua,kuin koira.Heittelee minua puolelta toiselle eikä päästä irti.

Kyyneleitä

Nyt minä kömmin sänkyyni ja todennäköisesti itken itseni uneen.
Luulen,että loppu yönäkään en nuku,koska minua ei edes väsytä.
Otan kainalooni pyyhkeen joka tuoksuu ja muistuttaa hänestä.
Tuo pyyhe roikkui makuuhuoneen ovenkahvassa hänen viimeisen käyntinsä jäljiltä ja odotti häntä tulevaksi kuten minäkin.
Pyyhe ei häntä kaipaa mutta minä kaipaan.
Ja jo toisen kerran tuo pyyhe saa kuivata kyyneleeni.

Viesti

Kaipaan hänen sanojaan ja kosketustaan.
Sitä miten hän sanoi jotenkin hassusti kurkunpäässä sellaisen hauskan hymähdyksen jollaista en ollut kuullut koskaan ennen.
Tai sitä miten hän sanoi"oota hetko",kun pyysi odottamaan.Tuotakaan sanaa en ollut kuullut koskaan ennemmin.
Kaipasin illalla sitä Hyvää yötä Mxxx viestiäkin vaikka tiesin,että sitä ei tulisi.
Ja aamulla kaipaan sitä,kun heräisin ja puhelimeni vilkuttaisi saapunutta viestiä vaikka tiedän ettei sitäkään ole tänään minua odottamassa.
Miten olisikaan,koska suljin puhelimeni.
Sitten odotan sitä puhelua joka tulisi yhdeksän ja kymmenen välillä.Tiedän,että sitäkään ei tulisi ja silti toivoisin.
Ja vielä ennen kolmea odotan sitä puhelua minkä hän soittaa minulle sieltä p-paikalta jossa hän on viettänyt monen monta iltapäivää ja jutellut minun kanssani.Tuotakin puhelua saan todennäköisesti odottaa ikuisesti.
Niin monta puhelua ja viestiä jää tänään tulematta.Ja huomaan joka ainoan niistä puuttuvan.

10 tuntia

Hieman yli kymmenen tuntia tunteita takana.
Mieletön määrä vuodatettuja kyyneleitä.
Mieletön epäreiluuden tunne.
Minä jouduin tilanteeseen jossa minulta ei kysytty mitään tai minulla ei ollut sananvaltaa.
Ei mitään.
Minä olen tämän tilanteen kokenut hänen kanssaan ennenkin mutta nyt tiedän,että jokin on kuitenkin erilaista.
Tai kaikki on.Mikään ei palaa enää ikinä ennalleen.
Ei mikään.
Minä joka jaksoin uskoa vielä kaiken elämän kurjuudenkin keskellä ikuiseen rakkauteen en enää tiedä voiko mihinkään uskoa.
Onko mikään elämässä uskonasia?
Voiko mikään muu olla elämässä pysyvää,kuin paskan määrä.Se on aina ja ikuisesti vakio.

ESR......

Elämäni Suuri Rakkaus.
Mies joka lumosi minut.
Mies joka oli kaikkea sitä mitä minä halusin.Halusin hänen puutteensa ja vikansakin.Kaiken.
En minä rakastanut haaveita ja unelmia vaan ihmistä niiden takana.
Tiedän,että olisin ollut hänen kanssaan onnellinen.
Ja tiedän,että minä olisin voinut tehdä hänetkin onnelliseksi.
Olisin ollut mielelläni onnellinen hänen kanssaan.
Hän oli se ihminen jonka minä olisin halunnut vierelleni ja olisin ollut hänestä ylpeä saadessani kertoa hänen olevan minun.

Miten?

Miten voi poistaa jonkun ihmisen elämästään?
Kivulla ja repimällä?
Itkemällä?
Huutamalla?
Vihaamalla?
Ajan kanssa.Mutta kuinka paljon aikaa se kaikki vaatiikaan?
En voi poistaa häntä edes puhelimestani,koska osaan hänen numeronsa edestä taaksepäin takaa eteenpäin ja
vaikka unissani.
Mitä hyötyä olisi siitä,että poistan hänen numeronsa puhelimestani,kun en häntä voi kuitenkaan poistaa mielestäni ja sydämestäni.

Lupaus

Jos Hän olisi joskus vapaa Hän lupasi silloin ottaa minuun yhteyttä.
Ja minun odotukseni alkoi siitä lupauksesta.
Ehkä hänenkään paluunsa takaisin siihen hänen elämäänsä ei olisi sittenkään sitä mitä Hän haluaisi vaan jospa tämä kaikki muuttaisikin kaiken.
Muistan joskus kuulleeni niinkin viisaan sanonnan,että
Jos rakastat jotain oikein kovasti, päästä se menemään.
Jos se palaa luoksesi, rakasta sitä ikuisesti.
Ellei se palaa, ei se ollut koskaan tarkoitettukaan...

Ystävyys?

Tuo Elämäni Suuri Rakkaus olisi halunnut pysyä ystävänäni mutta miten muuttaa Rakkaus ystävyydeksi?
Minä en osaa tehdä sitä ihmettä joten jouduin luopumaan aivan kaikesta.
Aivan Kaikesta.
Hän sanoi ettei hän mihinkään häviä.
Ai miten niin ei häviä?
Sillä hetkellä,kun suljin puhelimen hän katosi minun elämästäni.
Ei hän maailmasta mihinkään kadonnut,eikä minun sydämestäni.
Mutta Hän ei ole enää se joka minulle toivottaa joka ainoa ilta hyvää yötä Mxxx.Ei se joka aamulla laittaa viestin Huomenta Mxxx.
Hän oli se ihminen joka kutsui minua aina nimeltä Mxxx.Miten rakastinkaan tuota tapaa miten hän sen sanoi.
Kaikki ok? viestitkin katosivat hänen mukanaan.

Kipu

Tämä on se hetki,kun tuntee todellaista menettämisen tuskaa.
Se miten sanoin puhelimessa,etten ole koskaan menettänyt mitään hänenkaltaistaan.
En tule unohtamaan Häntä koskaan.En ikinä.En edes halua.
Tunnen kuinka minun sydämeni on revitty rinnastani paljain käsin.Siinä missä
oli joskus sydän on nyt verta vuotava aukko.
Minä olin jo luullut itkeneeni aivan yhden elämän tarpeiksi.
Ja voi miten väärässä olinkaan.
Tuntuu,kuin olisin elävältäkuollut.
Tämä kipu tappaa minut.

Särkynyt

Tämä blogi sai alkunsa 19.3.2012 15.37.19 päättyneestä puhelusta.
Suljettuani tuon puhelun tuntui siltä,kuin elämäni olisi päättynyt siihen.
Tuo ihminen jonka kanssa puhuin oli Elämäni Suuri Rakkaus.
Tuo ihminen josta tämä blogi tulee kertomaan oli jotain niin Suurta ja Kaunista mitä en voi koskaan kertoa.
Tämä blogi kertoo vain ja ainoastaan hänestä ja kaikesta siitä mitä Hän toi elämääni.
En tule kertomaan tästä blogistani yhdellekään ystävälleni.Tämän kirjoittaminen on vain minulle.
Ja täällä voin kertoa kaiken sen mitä en voi koskaan sanoa kenellekään ääneen.
Minulla on voimassa oleva toinenkin blogi mutta sattuneesta syystä en halua juuri näitä tunteitani vuodattaa siellä,koska tiedän tuon minulle niin rakkaan ihmisen lukevan sitä.
Tänne aion kirjoittaa kaiken sen mitä en osaa sanoa tai voi kertoa koskaan kenellekään.
Tuo ihminen johon minä rakastuin oli varattu.Enkä minä ollut koskaan mikään vaihtoehto hänelle.
Tiesin,että tämä päivä koittaisi mutta silti se satutti.Se sattui johonkin syvälle ja jo valmiiksi haavoitettuun kohtaan.
Takanani oli 25 vuoden päättynyt suhde ja tuon kaiken kurjuuden ja surun keskellä Hän sitten saapui elämääni.
Tuo mies joka oli minun Suuri Unelmani.
Olin pyytänyt ja toivonut jotain hänenlaistaan elämääni mutten ikinä uskonut mitään sellaista edes voivan olla olemassa.
Hänen ainoa vikansa oli se,että joku oli jo hänet varannut.Ja se olikin sitten se kaikista suurin vika.
Vietin hänen kanssaan elämäni ihanimmat ja kamalimmat neljä kuukautta.
Tasan.
En yhtään vähempää enkä hetkeäkään pidempään.

http://www.youtube.com/watch?v=kynLyQ-VEuc