Hieman yli kymmenen tuntia tunteita takana.
Mieletön määrä vuodatettuja kyyneleitä.
Mieletön epäreiluuden tunne.
Minä jouduin tilanteeseen jossa minulta ei kysytty mitään tai minulla ei ollut sananvaltaa.
Ei mitään.
Minä olen tämän tilanteen kokenut hänen kanssaan ennenkin mutta nyt tiedän,että jokin on kuitenkin erilaista.
Tai kaikki on.Mikään ei palaa enää ikinä ennalleen.
Ei mikään.
Minä joka jaksoin uskoa vielä kaiken elämän kurjuudenkin keskellä ikuiseen rakkauteen en enää tiedä voiko mihinkään uskoa.
Onko mikään elämässä uskonasia?
Voiko mikään muu olla elämässä pysyvää,kuin paskan määrä.Se on aina ja ikuisesti vakio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti