Aamu valkeni ennenkuin olin edes kerinnyt sulkemaan silmiäni.
Ei tullut uni muttei itkukaan.
Minä vain pyörin sängyssäni pyyhe kainalossa ja kuuntelin yön ääniä.
Minä odotin ovikelloni soivan aamun ensitunteina.Ei se soinut.Kyllähän minä sen tiesin mutta odotin silti.
Minä pyysin ja kaipasin.
Minä muistelin ja surin.
Minun sydämeni oli pakahtua.Rakkaudesta.
Ei rakkaus kadonnut vaikka kaikki tuntui romahtavan.
Minä riudun edelleen sen rakkauden edessä.
Se raatelee minua,kuin koira.Heittelee minua puolelta toiselle eikä päästä irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti