Eilen

Eilen aamulla 8.45 se sitten tapahtui.
Minun puhelimeni soi ja ruutu näytti tekstiä MAAILMAN IHANIN
En minä voinut siihen vastata.
Käteni eivät vain voineet nostaa luuria.
Sydämeni nousi kurkkuun ja mietin mitä olisin sanonut.
Ihoni meni aivan "kananlihalle",kun mietin hetken mitä tekisin.
En minä vastannut,koska en olisi saanut ainuttakaan sanaa suustani.
Olisin vain ruvennut itkemään.
Minun ikäväni sai vielä suuremman vallan minusta.
Minä olin odottanut ja toivonut,että Hän soittaisi mutta en minä sittenkään pystynyt siihen.
En ollut vielä eilen valmis puhumaan Hänen kanssaan.
Enkä ole tänäänkään.
Laitoin hänelle viesti ja kysyin miksi Hän soitti?
Hän halusi tietää miten voin.
Ai mitenkö Minä voin?
No olisinhan voinut kertoa miten koko elämäni hajosi palasiksi,sydämeni oli sirpaleina ja oloni oli,kuin kuiviin puristetulla tiskirätillä.Olin,kuin raastettu porkkana tai puristettu sitruuna.Olin,kuin pieleen mennyt kirje joka oli rypistetty ja heitetty roskiin.
Ja vaikka kuinka paljon muuta särkynyttä ja haavoitettua.