Haavat

Annetaan haavojen parantua rauhassa,tekstaa Hän.
Kauankohan hän meinaa,että näiden haavojen parantuminen kestää?
Minulla menee siihen koko loppuelämäni.
Tiedän sen jo nyt.
Eikä niitä voi mikään laastari parantaa.
Ehkä ne haalistuvat mutta ne tulevat olemaan loppuelämäni minun haavojani.
Voi kunpa niitä olisi vaan annettu teelusikalla mutta sitten niitä tulikin täysperävaunu rekallinen kerralla.
Hitto en mä tätä tilannut enkä toivonut.En todellakaan.
Enkä edes olisi ansainnut.
Sitä saa mitä tulee,sanoi eilen niin viisaasti ystäväni........
Ehkä jonain päivänä voimme soitella ja kysellä toistemme kuulumisia ja viestin lopuksi Hän toivoo minulle kaikkea hyvää.
Joo-o hyvääpä tosiaan.Tietysti.Niin aina,kukapa sitä mitään pahaa.
Ja silti Hän vei mukanaan elämäni tämän hetken parhaan osan,Hänet.
Hän oli se ihminen joka kysyi minulta kaikki hyvin kysymyksen?
Nyt kukaan ei kysy,ei kukaan.........
Minäkin toivon hänelle hyvää,ihan oikeasti.
Mitä se sitten ikinä onkaan.
Vaikka en minä sitä hänelle edes kirjoittanut tänään.
Onpahan minulla joku syy miksi tekstata........