Kaipaan hänen kosketustaan.
Sitä miten hän sulki minut syliinsä ja keinutti.
Sitä miten hän tuli taakseni ja otti kiinni vyötäröstäni ja minä painoin pääni hänen olkaansa vasten.
Sitä miten hän piti minua sylissään,kun makasimme sohvalla.
Sitä miten hyvin jalkamme sopivat limittäin.
Sitä miten hän silitti kasvojani ja sanoi muistavansa oikein.
Sitä miten hän silitti vatsaani ja sai minut pidättämään hengitystäni.
Sitä miltä tuntui,kun hän risti kätensä omani kanssa.Hän on minun toinen puoliskoni.
Sitä miten pidimme sormenpäitä yhdessä ja tunsimme miten "sähkö"liikkui sormissamme.
Minun elämääni ei mahdu juuri nyt mitään muuta,kuin kaipuu.
Kaipuu jonka mittasuhde on ääretön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti