Keskustelu

Se menee jotenkin näin:
Miten sä voit?
No tarviiko sitä edes kysyä?Huonosti ja varmaan vielä pitkään.
Ei tää helppoa ole ollut,todellakaan.
Miten paljon olen ajatellut ja kaivannut.
Kaivannut sitä ihmistä jolle kertoa ja puhua.
Ootko saanu nukuttua?
Emme kumpikaan.
Voidaanko olla ystäviä?
Joo huutaa sydämeni mutta suuni kysyy,miksi?
Miksi sä haluat olla mun ystävä?
Haluat tietää mitä mulle kuuluu ja kaipaat itsekin ihmistä joka kuuntelee ja keskustelee.
Olenkohan minä oikea henkilö siihen tehtävään?, kuulen taas kysyväni.
Mitä ihmettä suustani päästänkään vaikka sydämeni ja mieleni ovat aivan eri mieltä kanssani.
Kuka juuri nyt puhuu minun suullani?
Kysyt lupaa saada soittaa.
Vastaan etten voi sitä kieltääkään.Ja koko sieluni huutaa,soitasoitasoitasoitasoitasoitasoita!!!!!
Ja tiedän,että jään odottamaan soittoasi.
Kuka muka taas yllättyi?
Sanot vielä,että minäkin voisin soittaa,jos siltä tuntuisi.
Joo tuntuisi vastaan:huomenna,ylihuomenna,sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja siitä taas vähintään kolme kuukautta eteenpäin joka ainoa päivä.
Koska juuri siltä minusta tuntuu.
Annetaan muutaman päivän kulua,vastaat.
Ja pyydät lupaa saada soittaa.
En minä kiellä vaan lupaan,soita vaan,jos siltä tuntuu.........