tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kyyneleitä ja lisää kyyneleitä........

ESR.
Hän oli eilisessä puhelussaan sitä mieltä,että olisi halunnut tavata minut kasvokkain ja keskustella.
Ja minä olin niin tyhmä etten suostunut.
Ja tätä hetkeä varmaan kadun sitten koko loppuelämäni.
No tuskin mikään olisi muuttunut vaikka olisimmekin tavanneet.
Ei se olisi erosta varmaan tehnyt yhtään helpompaa.
Miten olisin ikinä voinut lähteä siitä hetkestä pois,kun olisin tiennyt,että näen Hänet viimeistä kertaa,kun en edes pystynyt sulkemaan puhelintani vaan hän päätti sen puhelun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti