Nyt minä kömmin sänkyyni ja todennäköisesti itken itseni uneen.
Luulen,että loppu yönäkään en nuku,koska minua ei edes väsytä.
Otan kainalooni pyyhkeen joka tuoksuu ja muistuttaa hänestä.
Tuo pyyhe roikkui makuuhuoneen ovenkahvassa hänen viimeisen käyntinsä jäljiltä ja odotti häntä tulevaksi kuten minäkin.
Pyyhe ei häntä kaipaa mutta minä kaipaan.
Ja jo toisen kerran tuo pyyhe saa kuivata kyyneleeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti