Aamulla,kun heräsin tartuin puhelimeeni ja toivoin,että siellä olisi ollut se niin tuttu ja ihana viesti Huomenta Mxxx.
No en juurikaan yllättynyt.
Ei sitä ollut tänäänkään.
Ikävästä kipeänä luin sitten puhelimeni vanhoja viestejä jotka ovat edelleen tallessa.
Niitä kaikkein kauneimpia viestejä mitä Häneltä sain.
Osan minä olen poistanut mutta osan olen"arkistoinut"ja tällä hetkellä pahin pelkoni on,jos puhelimeni hajoaisi.
Nuo kaikki kauniit sanat ja lauseet mitä Hän on minulle kirjoittanut.
Järkyttävä ajatuskin,jos sekin kaikki katoaisi.
Niitä sanoja joita Hän ei saanut koskaan sanottua ja oli helpompi kirjoittaa.
Sanoja jotka koskettavat joka kerta,kun luen niitä.
Tiedän kiduttavani itseäni,kun luen niitä uudestaan ja uudestaan mutta tuo kaikki vain on todistus siitä,että Hän oli oikeasti olemassa.
Vaikka usein toivonkin,että tämä kaikki olisi pahinta painajaista ja voisin pian herätä tästä unestani ja huomaisin kaiken olevan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti