Tänään huomasin miten sisäinen kello toimiikaan.
Tunsin miten minulle tuli rauhaton olo ja tiesin melkein katsomattakin paljonko kello oli.
Kello näytti 14.17.
Ja silloin se mieletön ikävä iski.
Noin vartti eteenpäin siitä hetkestä olin puhunut melkein joka arkipäivä puhelun Hxxxxx kanssa.
Neljän kuukauden ajan.
70 päivää ja ehkä kolminkertainen määrä puheluita.
Vähintään
Ehkä enemmänkin.
Tänään kamppailen itseni kanssa todella etten soita,tekstaa tai laita sähköpostia tuolle Elämäni Suurimmalle Rakkaudelle.
Käyn mieletöntä taistelua itseni kanssa.
En tiedä kumpi voittaa minä vai sydämeni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti