Soitto

Tänä aamuna pöytiä pyyhkiessä Sinä olit mielessäni.
Tai onkohan kulunut hetkeäkään ettet olisi?
Tuli vain tunne,että nyt on pakko vihdoin soittaa.
Ei minulla olisi mitään hävittävää.....
En tosin tiennyt yhtään mitä sanoisin tai oliko siinä puhelussa mitään järkeä mutta mitä väliä tarviiko kaikessa aina olla järkeä.
EI tarvii päätin minä.
Sinä ehkä hämmästyit soittoani.
Aluksi kuulostit tosi varovaiselta.Minä taisin sittenkin yllättää Sinut.
En minä jaksanut enää odottaa,että Sinä soittaisit.
Olisitkohan edes soittanut?
Olisit kuulemma sitten,kun minun oloni olisi helpottanut.Mistähän Sinä senkin olisit muka tiennyt?
No yllätys kuulemma oli kuitenkin ihan positiivinen.
Sinä soitit minulle iltapäivällä.Ja puhuimme yli tunnin puhelun.Sinä kerroit mitä sinulle oli tapahtunut viikkojen aikana töissä ja niitä oli mukava kuunnella.Sitten juttelimme vähän suhteestamme vai mikä se nyt sitten olikaan.....
Ei tämä tilanne ollut ollut kummallekaan helppoa.Sinä olit purkanut oloasi töihin ja minä siivoamiseen.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Oli mukavaa kuulla äänesi.Ja Sinä sait minut nauramaan moneen kertaan.Ei se sitten niin vaikeaa ollutkaan,kuin miltä se aluksi tuntui.....
Ja tulihan se hyvän yön viestikin pitkästä aikaa.
Valtakunnassa melkein kaikki hyvin.