Kaipaan hänen sanojaan ja kosketustaan.
Sitä miten hän sanoi jotenkin hassusti kurkunpäässä sellaisen hauskan hymähdyksen jollaista en ollut kuullut koskaan ennen.
Tai sitä miten hän sanoi"oota hetko",kun pyysi odottamaan.Tuotakaan sanaa en ollut kuullut koskaan ennemmin.
Kaipasin illalla sitä Hyvää yötä Mxxx viestiäkin vaikka tiesin,että sitä ei tulisi.
Ja aamulla kaipaan sitä,kun heräisin ja puhelimeni vilkuttaisi saapunutta viestiä vaikka tiedän ettei sitäkään ole tänään minua odottamassa.
Miten olisikaan,koska suljin puhelimeni.
Sitten odotan sitä puhelua joka tulisi yhdeksän ja kymmenen välillä.Tiedän,että sitäkään ei tulisi ja silti toivoisin.
Ja vielä ennen kolmea odotan sitä puhelua minkä hän soittaa minulle sieltä p-paikalta jossa hän on viettänyt monen monta iltapäivää ja jutellut minun kanssani.Tuotakin puhelua saan todennäköisesti odottaa ikuisesti.
Niin monta puhelua ja viestiä jää tänään tulematta.Ja huomaan joka ainoan niistä puuttuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti