Lauantaina serkkuni sanoi minulle,että"onpas sinulla kaunis sydänkaulakoru."
Ei ollut kuulemma ennen sitä nähnyt.No eipä niin,koska olin sen vasta joululahjaksi saanut.
No sanoin,että kaunis se on minustakin ja hymyilin.
Hän jäi ihmettelemään sanoiko hän jotain hassua."Et mitään",vastasin minä eikä hän sitten enempää kysynyt.
Mutta tuo huomio sai minut taas muistamaan korun antajaa.
No enhän minä oikeasti häntä ole unohtanut hetkeksikään.
Jos haluaisin unohtaa niin laittaisin sen korun rasiaan ja antaisin olla siellä kunnes taas koittaisi hetki jolloin mikään ei enää satuttaisi niin kovaa.Mutta en minä halua siitä luopua,se muistuttaa aina Sinusta,kun vain näen tai tunnen sen.
Usein pidän sitä vain sormissani ja liikuttelen sitä ketjussa edestakaisin.Tarkistan,että se on tallessa.
Se sydän on yksi tärkeimpiä muistoja sinusta.
Ja muistan aina sen hetken,kun olen avannut sen rasia ja nähnyt korun ensi kertaa.
Ja koruun liittyy vielä kaunis tarinakin.
Ja kyllä,saaja pitää korusta,edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti