Tapaaminen kuukauden jälkeen.
Minä halusin nähdä Sinut.
Ajoin P-paikalle odottamaan sinua.
Olisin odottanut turhaan,jos et olisi soittanut ajoissa.
Sinulla oli kiire mutta lupasit tavata minut.
Hieman outo tilanne.
Minulle ainakin.
Sanoja oli niin vaikea löytää.....
Jos olisin aloittanut puhumisen ja kertomisen olisinko pystynyt lopettamaan?
Tuijotin vain sinun silmiäsi.Siniharmaat huomasin.Ensimmäisen kerran katsoin niiden väriä.
Olin minä sinua tuijottanut silmiin monet kerrat ennenkin mutta jotenkin eri tavalla.
Ja kyllä,en voinut olla tunnustamatta sitä tosiasiaa,että oli minun ollut ikävä Sinua.
Enemmänkin mutta en sentään kaikkea tilittänyt siltä istumalta.Kerrankin.
Joskus on vain hyvä olla hiljaa.
Ja mitä mikään mitä olisin sanonut olisi muuttanut.Ei mitään.
Kyllä minä tiedän missä mennään.
Kosketuksesi tuntui edelleen hyvältä ja lähelläsi oli hyvä olla.
Mutta jokin oli silti muuttunut.
En tiedä kumpi meistä?
Tai ehkä se vaan oli se tilanne joka tuli niin nopeasti ja varoittamatta Sinulle.
Kaikesta huolimatta olin onnellinen siitä,että näin Sinut.
Nyt ehkä jaksan vielä odottaa viikon ja sitten toivon ja luotan,että voimme jutella taas rauhassa.
Hxxxxx mullaonikäväsua.
Ihan oikeesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti