Aamulla nousen ylös huonosti nukutun yön jälkeen.
Yökään ei tuo olooni helpotusta.
Herään kamalaan painajaiseen ja sen jälkeen unta saakin odottaa.Eikä nukahtaminen edes tunnu ajatuksena hyvältä.
Juuri vähän aikaa sitten kerkisinkin kehua etten painajaisia juurikaan näe.
No tilanne korjattu,nyt nään.
Minua on palellut koko aamupäivän vaikka olen pukeutunut vuodenaikaan nähden lämpimästi.
Tämä kylmä tulee taas sisältäni eikä lähde pois vaikka kuinka vedän vilttiä tiukemmalle ympärilläni.
Nyt on kulunut viikko siitä hetkestä mistä tämä kaikki loppu alkoi.
Muistan sen tunteen viikko sitten miten niin odotin sitä iltapäivää ja Sinua.
Ja siinähän muuten sitten sainkin odottaa.
Se perjantai oli kyllä niitä päiviä elämässä jotka haluaisi vaihtaa pois.
No sekin on vaan niin taas sitä mun elämää.
Miksen mä voi koskaan oppia ja uskoa,että minun elämälläni on se tietty kaavio ja sitä se noudattaa järjestelmällisesti.
Jos joskus erehdyn luulemaan,että siinä voisi olla jotain muutakin niin metsään menee ja pitkälle......
