Hiljaisuus

Tänäänkin on ollut kovin vaikeaa.
No niitä vaikeita päiviä on usein mutta toisinaan niistä vaikeista päivistä selviää helpommin ja joskus ne ovat jopa siedettäviä.
Minä soitin sinulle aamulla mutta puhe oli edelleen hukassa.
Mutta niin se tuntui olevan hukassa sinullakin.
Ei vaan keksinyt mitään sanottavaa vaikka sitä olisi varmasti riittänyt tunneiksi,jos vain olisi aloittanut.
Miten se aloittaminen joskus onkin niin vaikeaa?
Vaikka haluaisi sanoa niin monta tärkeää asiaa niin silti on helpompi vaieta.Vai onko sittenkään?
Minä kuuntelin kanssasi hiljaisuutta tänään toiseenkin kertaan.Hiljaisuus oli edelleen yhtä painostava.
Ei vain löytynyt niitä sanoja joilla saada keskustelu avatuksi.
Tämä on kai taas se hetki,kun kumpikin odottaa toisen aloittavan.Ja molemmat siis jäävät odottamaan.
Odottaminen on kuluttavaa.Minä olen odottanut jo yli vuoden jotain ja kaikkea.
Minä tiedän,että sinä odotat taas sitä pahinta tulevaksi,kun toivottavasti huomenna näemme.
Mutta rakkaani,ei se niin mene.
Ei rakkaus niin vähään kaadu,ei ainakaan minun rakkauteni.
Välillä pitäisi saada vaan tuntea se toisen sydämensyke ja hengitys lähellään ja tietää,että se toinen on sittenkin siinä,kun häntä tarvitsee.Eikä aina yrittää selvittää kaikkea puhelimessa,tekstiviestein tai sähköpostilla.
Ihminen tarvii sen toisen ihmisen lähelleen voidakseen nähdä ja tuntea.
Ja sitten,kun taas tuntee niin sanatkin löytävät pikkuhiljaa paikkansa.
Niin minä toivon.

Mistä sen tietää?

Me ollaan kuulemma rakastavaisia.
Mistähän sen vaan tietää?
Ai niistäkö tekstiviesteistä?
Niistäkö harvoista kerroista jolloin nähdään?
Vai onko ne vain harvoja kertoja minun mielestäni?
On ne.Aivan liian harvoin.Minulle.
Niistäkö puhelinkeskusteluista jotka kestävät,kestävät ja kestävät?Ovat joskus kovinkin syvällisiä.Joskus taas aivan liian keveitä.
Tietääkö sen niistä sanoista joita ei lausuta ja kerrota?
Tai,jos lausutaankin,ei puhuta.
Tai luvataan puhua mutta koskaan ei ole oikea aika,hetki tai paikka.
Onko Sinun aikasi rajatonta?Kuinka pitkälle sitä riittää?Kuinka kauan kaikkea voi siirtää ja kuinka kauas?
Minun aikani on rajallinen joka ainoa päivä.Koskaan ei voi tietää mihin ja milloin se päättyy.Tuleeko ikinä huomista?Tai miten paljon asioita voi ja pystyy ikinä selvittämään?
Minun vuoteeni on mahtunut liian monta muistutusta kaiken rajallisuudesta.
Minun vuoteeni on mahtunut monta ikävän ja kaipuun päivää.
Minun vuoteeni on mahtunut ainainen menettämisen pelko.
Minun jokainen ajatukseni kiertää tietyn polun.
Ja tuo polku olet Sinä.

Yksinäisyys

Jos hyppää tuntemattomaan,ottaako kukaan kiinni?
Ei.
Jos kaatuu rähmälleen kadulle,nostaako kukaan pystyyn?
Ei.
Jos huutaa kovaa,kuuleeko kukaan?
Ei.
Jos itkee,kuivaako kukaan kyyneleitä?
Ei.
Jos haluat puhua,kuunteleeko kukaan?
Ei.
Tätä kaikkea on yksinäisyys.
Ei kai ketään ole tarkoitettu elämään ilman toista?
Rakastaa ja tulla rakastetuksi siinä kaikki mitä ihminen tarvii elääkseen.

Kadotettu

Tänään oli se tunne,että ehkä juuri nyt on se hetki,kun kaikki pitää vaan sanoa ääneen.
Mutta se ääni,se katosi jonnekin.
Niin paljon sanottavaa mutta ei ainuttakaan sanaa.
Niin monta kysymystä kysyttävänä mutta ei ainuttakaan kysymystä esitettävänä.
Pää täynnä vakaita päätöksiä mutta päättämättömyys kadoksissa.
Monen monta puhelua soitettavana mutta numerot kadoksissa.
Monta viestiä lähetettävänä mutta kirjaimet kadoksissa.
En minä tarvinnut tänään ketään eikä kukaan tarvinnut minua tänään.
Paljon rakkautta annettavana mutta ei ketään vastaanottamassa sitä.
5000 sanaa sanottavana mutta ei ainuttakaan kuunteliaa.

ON/OFF

Mä olen tänäänkin yrittänyt etsiä itsestäni sitä on/off nappia.
Nappia millä voi säädellä tunteita.
Tänään olisin voinut painaa sitä off nappia.
Olisi edes se volume mistä säädellä tunteiden määrää.
Niin hiton epäreilua.

Tahtoo,jos tahtoo....

Oi miten helppoa elää omaa elämäänsä,kun toisella ei tänään olekaan se"hyvä"päivä.
Tahtoo vaan ne hyvät,kivat ja mukavat päivät.Ne milloin paistaa aurinko.
Ei niitä,kun olo on harmaa ja väsynyt.
Kiva,kun voi ihan vapaasti valita.
Voi vain ottaa"hatkat"ja olla välittämättä.
Joo,joo rakastan rakastan,kertoo viesti.
Yhtä tyhjän kanssa.
Tyhjän saa niin pyytämättäkin.
Helppoja sanoja vaikeita toteuttaa,
Mutta niin kovin tuttua mun elämässä.
Yli vuosi mennyt ja kuvio on edelleen aivan sama.

Yksinkertaisin asia

Miten sitä on niin vaikea käsittää?
Maailman yksinkertaisin asia.
Nainen.
Kun se käskee jättämään rauhaan niin se tarkoittaa aivan toista.
Kun se väittää jaksavansa,selviävänsä,pärjäävänsä ja osaavansa niin silloin se juuri tarvii sitä toista.
Kun se kertoo rakastavansa,se rakastaa.Ei odota seksiä tai muitakaan vastapalveluksia vaan tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo.
Kun se kertoo niitä kauniita sanojaan,se tarkoittaa niistä joka ainoaa.
Mitä tekee mies?
Se jättää oikeasti rauhaan ja odottaa.
Odottaa mitä?
Sitäkö,että nainen pyytää,rukoilee ja anelee.
Ja sitä saakin muuten odottaa.
Sohaisepa siihen mihin ei pitäisi,niin varmaan saat tuntea sen omissa nahoissasi.