Tänään oli se tunne,että ehkä juuri nyt on se hetki,kun kaikki pitää vaan sanoa ääneen.
Mutta se ääni,se katosi jonnekin.
Niin paljon sanottavaa mutta ei ainuttakaan sanaa.
Niin monta kysymystä kysyttävänä mutta ei ainuttakaan kysymystä esitettävänä.
Pää täynnä vakaita päätöksiä mutta päättämättömyys kadoksissa.
Monen monta puhelua soitettavana mutta numerot kadoksissa.
Monta viestiä lähetettävänä mutta kirjaimet kadoksissa.
En minä tarvinnut tänään ketään eikä kukaan tarvinnut minua tänään.
Paljon rakkautta annettavana mutta ei ketään vastaanottamassa sitä.
5000 sanaa sanottavana mutta ei ainuttakaan kuunteliaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti