Me ollaan kuulemma rakastavaisia.
Mistähän sen vaan tietää?
Ai niistäkö tekstiviesteistä?
Niistäkö harvoista kerroista jolloin nähdään?
Vai onko ne vain harvoja kertoja minun mielestäni?
On ne.Aivan liian harvoin.Minulle.
Niistäkö puhelinkeskusteluista jotka kestävät,kestävät ja kestävät?Ovat joskus kovinkin syvällisiä.Joskus taas aivan liian keveitä.
Tietääkö sen niistä sanoista joita ei lausuta ja kerrota?
Tai,jos lausutaankin,ei puhuta.
Tai luvataan puhua mutta koskaan ei ole oikea aika,hetki tai paikka.
Onko Sinun aikasi rajatonta?Kuinka pitkälle sitä riittää?Kuinka kauan kaikkea voi siirtää ja kuinka kauas?
Minun aikani on rajallinen joka ainoa päivä.Koskaan ei voi tietää mihin ja milloin se päättyy.Tuleeko ikinä huomista?Tai miten paljon asioita voi ja pystyy ikinä selvittämään?
Minun vuoteeni on mahtunut liian monta muistutusta kaiken rajallisuudesta.
Minun vuoteeni on mahtunut monta ikävän ja kaipuun päivää.
Minun vuoteeni on mahtunut ainainen menettämisen pelko.
Minun jokainen ajatukseni kiertää tietyn polun.
Ja tuo polku olet Sinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti